Rammstein fanclub, love <3

Kaikki kovan- ja pehmeänluokan Rammstein -fanit tännepäin, aika jakaa ajatuksiamme tästä kansankohauttajasta, joka soittaa mahtipontista industrial metalia iloksemme. Ei voi olla rakastumatta. Vastatkaa alla oleviin kysymyksiin:

1. Milloin heräsit kuuntelemaan tätä maailman loistavinta bändiä?
2. Suosikkiherrasi yhtyeestä?
3. Lempibiisisi?
4. Menetkö Helsingin keikalle 22.2.2010? Entä Provinssirockiin 20.6.2010 katsomaan kyseistä bändiä?
(5. Lempialbumisi? Miksi?) <- ei pakollinen

WE <3 RAMMSTEIN:

whee
Purjo
Zervy
Dukitte

Omat vastaukseni:

1. Neitsyys meni joskus 2004.
2. Richard Z. Kruspe. <3
3. Mein Teil, Adios, Mutter, Los, Frühling in Paris, Bestrafe Mich, Ich Tu Dir Weh, Ohne Dich.. Kaikki menee (:
4. En mene Helsinkiin, mutta Seinäjoelle menen.
5. Reise, Reise. Yhtenäinen kokoelma hienoja biisejä. (:

Ahh, tähän tykästyin vasta vähän aikaa sitten, mutta tykkään erittäin paljon <3.

1. Pari - kolme kuukautta sitten.
2. Ääh, ei mulla oo mitään suosikkia. Tykkään kaikista ihan tasapuolisesti, vaikka voihan se mieli vielä tästä muuttua.
3. Ohne Dich, Mutter, Mein Herz Brennt ja pari muuta, mutta tuossa nyt kuitenkin ihan lempparit.
4. En mene, koska ei ole rahaa, eikä lippua. Haluaisin kyllä, mutta ei voi mitään, kun ei pääse.

Rupes soimaan Ohne Dich päässä.

Rammstein on noussut tosi lyhyen ajan sisällä yhdeksi suurimmista suosikeista, joten tämä topic tuli ihan kuin tilauksesta.

1. Milloin heräsit kuuntelemaan tätä maailman loistavinta bändiä?
Ensimmäisen kerran kuulin Rammsteinin musiikkia vuonna 2004, kun silloin joka ikisessä ohjelmassa soitettiin Amerikan musiikkivideota. Olihan se siihen aikaan ihan hauska video ja mukaansatempaava biisi, mutta siihen se kuuntelu sitten jäikin, vaikka historiallinen ensikosketus olikin tullut. Muistan myös tehneeni yläasteella musiikin pariesitelmän Rammsteinista (suora copypaste Wikipediasta) ja soittaneemme tunnilla, yllätys yllätys, Amerikan. Voi jösses :D. Sitten bändi painui taas takavasemmalle, mutta lopullinen rakastuminen, fanittaminen ja synnyttäminen tapahtui viime syksynä, niihin aikoihin kun Hartwallin keikasta ilmoitettiin ja oikein kivakiva Pussy-video julkaistiin. Sitten olikin aika ostaa kokeeksi ihka-ensimmäinen levy, Reise, Reise, ja siitä se lähti. Ahoi!

2. Suosikkiherrasi yhtyeestä?
Pahan pistit. En tahdo ikinä muistaa bändin jäsenten nimiä, ulkonäöltäkin just ja just... Mitään erityista suosikkia ei ole, mutta kyllähän Till on aika seksikäs irokeesissaan ja henkseleissään, ja bändin pää ja keulakuva ja kaikkee. Niin ja Flake myös, hauska setä, en ole ikinä nähnyt mitään niin söpöä kuin mitä hän oli Völkerball-DVD:llä kypärä päässä.

3. Lempibiisisi?
Voih, näitä hyviä biisejä on aivan liikaa. Yritän mennä fanituksessa suht rauhallista tahtia, joten hyllystä puuttuu vielä debyytti ja Rosenrot. Olen kuullut noiden olevan bändin huonoimmat levyt, enkä oikein usko niiden mullistavan suosikkilistojani millään muotoa, joten en pidä kiirettä niiden hankkimisessa. Rammsteinin paras biisi on kuitenkin ylivoimaisesti Reise, Reisen Amour, joka lähentelee jo jo ihan tosissaan maailman parhaimpien biisien listaa, johon muilla Rammsteinin biiseillä ei ole, köhköh, juurikaan asiaa. Amour on rakkaus. Missään muussa maailman biisissä ei ole samanlaista tunnelmaa kuin tässä. Muita tosi hyviä Ramm-biisejä löytyykin sitten tukuttain, mahdotonta vain muutamaa valita, joten ajattelin ottaa röyhkeästi taiteellisia vapauksia ja mennä albumi kerrallaan :D Toivottavasti saa. Ja tämäkin on hyvin karsittu lista:

Sehnsucht: Sehnsucht, Du Hast, Bück Dich, Klavier, Küss Mich (Fellfrosch).
Mutter: Links 2 3 4, Ich Will, Spieluhr, Zwitter, Adios, Nebel.
Reise, Reise: Mein Teil, Keine Lust, Morgenstern, Oche Dich, Amour.
Liebe Ist Für Alle Da: Rammlied, Ich Tu Dir Weh, Waidmanns Heil, Liebe Ist Für Alle Da. Spessuversion bonusbiisit ovat yllättävän hyviä, joten listaan lisätään Führe Mich, Halt ja se Rammsteinin toiseksi paras biisi Donaukinder.

4. Menetkö Helsingin keikalle 22.2.2010? Entä Provinssirockiin 20.6.2010 katsomaan kyseistä bändiä?
En ja en. Rammstein kuuluu ehdottomasti bändeihin, jotka pitäisi edes kerran elämässään livenä nähdä, mutta... En kuitenkaan olisi ehtinyt saamaan lippua Hartwalliin, kun moni muukin tosifanimpi jäi ilman, ei kiinnostanut pulittaa lipusta satasta ja lisäksi sillä sisäkeikalla olisi niin tajuttoman raju meininki, etten varmaan olisi uskaltanutkaan mennä. Ja Provinssiin lähteminen ei käynyt edes mielessä, kun en muutenkaan festareilla käy. Vannoin kesällä Metallican jälkeen, ettei enää ikinä tarvitse nähdä yhtäkään bändiä livenä *ysk*, joten menkoot sen piikkiin :D.

5. Lempialbumisi? Miksi?
Sehnsucht ja Mutter on toki tosi hyviä, mutta suosikkini ovat Reise, Reise sekä tämä uusin. Liebeltä löytyy tosi paljon ihan bändin parhaimmistoa, mutta myös useita tosi surkeita ja aivan yliturhia (esim. joku Roter Sand), kun taas Reise, Reise on paljon tasaisempi kokonaisuus ja jok'ikinen biisi timanttia, paitsi joku vitun Amerika, joka on niitä maailman shitimpiä biisejä :D Sanon silti siitä huolimatta Reise, Reise, se oli eka Rammsteinin levyni ja siksi rakkain, ja siltä ei tosiaan löydy kuin yksi heikko lenkki ja loput 10 timanttista biisiä korvaavat sen aukon monin verroin.

Olen kauhean pahoillani, mutta en liity faniklubiin, kun ei Rammstein tosiaan ole niitä suosikkejani miltään kannalta katsottuna :D. Mutta vastaan kuitenkin tylsyyksissäni näihin kysymyksiin! Se kai on sallittua? :D

1. Milloin heräsit kuuntelemaan tätä maailman loistavinta bändiä?
- En muista millään, mutta on siitä jo aikaa. Muistan Rammsteinin lähinnä siitä Amerika-kappaleesta, mutta bändin olen kohdannut kyllä aiemminkin. Koskaan en ole varsinaisesti herännyt kuuntelemaan, tyyli ja laulajan ääni eivät oikein herätä innostusta.
2. Suosikkiherrasi yhtyeestä?
- Jos tietäisi edes yhdenkin jäsenen nimen, niin sekin olisi cool homma. En harrasta bändien jäseniin erityisesti tutustumista. Eipä sillä niin väliä, minkä niminen on hyvän bändin basisti ja mikä sen lempiväri on, jos bändin musiikki on hyvää.
3. Lempibiisisi?
- Tykkään tosi paljon vainh kahdesta kappaleesta koko bändin tuotannosta, nämä ovat Heirate Mich ja Spiel Mit Mir. Muut Rammstein-kappaleet ovat tylsähköjä ja samalla tavalla liian kaavamaisia. No okei, pakko se on myöntää että Mein Teil ja Pussy ovat aika tarttuvia, mutta muuten Rammsteinia ei minulle sen enempää kiitos.
4. Menetkö Helsingin keikalle 22.2.2010? Entä Provinssirockiin 20.6.2010 katsomaan kyseistä bändiä?
- En.
5. Lempialbumisi? Miksi?
- No jaa, ehkä joko ensimmäinen tai toinen. No kun ne kaksi kivointa kappaletta löytyy niiltä albumeilta.

MITÄ, miksi minä en ole tällaista huomannut aiemmin? Häpeän itseäni. Eli, tietysti liityn tähän.


1. Milloin heräsit kuuntelemaan tätä maailman loistavinta bändiä?
1999, myöhään. :-(
2. Suosikkiherrasi yhtyeestä?
Voivoivoi mikä kysymys.. Nyt pitäisi muka päättää noista hienoista miehistä vain yksi? No, nyt kyllä on pakko kallistua salskean laulajamme puolelle, vaikka loputkin ovat mahtavia.
3. Lempibiisisi?
Monia, liian monia.. Mutta valitaanpas nyt se mitä olen viime aikoina eniten kuunnellut eli Ich tu dir weh.
4. Menetkö Helsingin keikalle 22.2.2010? Entä Provinssirockiin 20.6.2010 katsomaan kyseistä bändiä?
Ragesin ja ragesin ja ragesin kun en saanut Helsingin keikalle lippua. No, menin sitten heidän Viron keikalleen ja tietysti myös Provinssiin.

Herätetäänpä tätäkin fanityttöihkutusklubia käyntiin, pistäkääs suosikkikuvianne (koko bändi, tai jäsen, tai pari jäsentä, keikalla tai siviilissä) Herroista tänne ;)




OMGOMG <3 *hysteeristä kiljuntaa* Paul x Richard = grrnamansidlhasghaslg !

...

phew. rauhoituin.

Herätys, herätys. Eloa tännekin pyytäisin.

Eilen illalla oli ECHO Awards jota saattoi seurata suorana netistä. Rammstein oli siellä ehdolla neljässä kategoriassa, sekä myös veti esiintymisen Marilyn Mansonin kanssa(tai suurin osa bändistä ainakin). Tietysti piti katsoa.
En nyt viitsinyt plässyttää tästä Pelipperiin tai Iloon tai Raivoon, joten tulin tänne sillä varjolla että voisin heittää lyhyttä raporttia niistä viime kuun konserteista myös.

Mutta ensin ECHO Awards.
Ohjelma alkoi siis 21:15 Suomen aikaa ja seurasin alusta asti, vaikka arvasinkin sen odottamani esiintymisen olevan loppupuolella. Halusin tietysti nähdä palkintojen jaotkin mutta oli se silti turhauttavaa tuijotella kun ei kiinnostanut kuin juuri ne tietyt. Ookei, elikkä Rammstein siis oli mukana neljässä ja tässä ne nyt sitten ovat:

• Best Live
• Best National Video (Mein Land-videolla)
• Most successful national Act abroad
• Rock Alternative National

Luonnollisesti olin sitä mieltä, että voitto olisi kuulunut kaikista kotiin koska kilpailijat olivat verrattain surkeita. Mutta voitto tuli kotiin kahdesta, eli noista jälkimmäisistä. En todellakaan ymmärrä miten saattoi hävitä kaksi ensin mainittua. Huutava vääryys, mutta nohjoo.

Sitä esiintymistä oikeasti sai odottaa ikuisuuden. Ragesinkin odottamisen tuskaa ikävästi, koska ei ihan oikeasti kiinnostanut katsoa jotain ihan randomeja kategorioita ja esiintyjiä juuri silloin. Sitten se vihdoin tuli se odotettu hetki ja kamera oli tietysti eniten Mansonissa. Ihan selvähän se oli, mutta silti kyllä vähän olin että HÖH kun Lindemann ei ollut mailla halmeilla. Jostain kummansyystä olin ajatellut, että hän olisi siinä Mansonin kaverina jotain sählännyt mutta ei. Nyt tuo esiintyminen onkin jo katsottavissa monissa paikoista netissä. Lopetin itse asiassa katsomisen pian tuon esiintymisen jälkeen, joten stalkkasin tuon Best Live -tuloksen vasta netistä.


Plussana ECHO:sta on mainittava, että tutustuin nyt sitä kautta yhteen uuteen loistavaan bändiin. Jee.
Noniin, nyt sitten odottamaan REVOLVER Golden Gods Awards:ia...


_____________________________________________


Ja sitten lyhyesti juttua keikkailusta. Mojautetaanpas tähän väliin kuva ukkeleista joita olin katsomassa.

Siinä siis Rammstein ja heidän lämppärinsä Deathstars. Vielä selvyydeksi että kuusi herraa joilla on huomattavasti vähemmän hiuksia kuuluvat Rammsteiniin.
Oli kyllä oikeasti todella muikeaa, että Deathstars oli lämmittelijänä. Hyvä nähdä pitkästä aikaa tätäkin loistobändiä.

En muuten ollut ottanut settilistoista ollenkaan selvää ennen keikkaa, välttelin tieten tahtoen kaikkia informaatioita siitä mitä tuleman pitää. Olen ihan sitä mieltä, että keikkakokemus vain paranee jos ei tiedä ennalta ja saa yllättyä kaikesta mitä tapahtuu. Tälläkin kerralla se osoittautui ihan oikeaksi olettamukseksi.


Helsinki 15.2.2012 @ Hartwall Areena
Tämä oli ensimmäisenä, ja olin tähän keikkaan hankkinut katsomolipun. En halunnut pitää hirveää kiirettä tänne menossa niin siksi päädyin katsomon valitsemaan. Saavuinkin Pasilaan vain puolituntia ennen kuin ovet avattiin, ja löntystin kohti areenaa varsin verkkaisesti. Matkalla tuli muutes vastaan pari ulkomaalaista miestä rummut kainalossa, jotka hoilottivat ”Niinistö on homo!” Jännä.
Sisälle päästyäni kävin ensin tutkimassa, että missäpäin se oma lohko sijaitsee ja sitten palasinkin myyntikojujen luo. Saihan siinä aika tovin odotella ennen kuin pääsi asioimaan mutta tyytyväisenä sitten ostin kiertuepaidan ja erään toisenkin paidan kun sattui olemaan hauska. Narikkaan nämä dumpattuani laahustin pidempää reittiä omaan lohkooni ja läsähdin istumaan paikalleni. Olin tyytyväinen näköyhteyteen, hyvin loistavasti näkyisi kaikki jos kukaan ei olisi tiellä.

Istuin siellä sitten aika forever alone -näköisenä, eipä monikaan muu vaivautunut katsomon puolella istumaan ennen keikkaa. Kentällä oli toki se pieni lauma odottamassa jo. Sain ajan kulumaan pelatessani kännykällä aina siihen asti kunnes valot sammuivat.
Ja voi että sitä fiilistä kun sireenit lähtivät huutamaan. Pimeää ja jäätävät sireenit yhdessä, nice. Ja Blitzkrieg lähti soimaan. Tyylikästä, voi niin kovin tyylikästä. Loistavasti veti Deathstars lämmittelyn, vaikka katsomot olivatkin suhteellisen tyhjiä (!) vielä sen aikana. Heidän lopetettuaan odottaminen jatkui mutta katsomot alkoivat pikkuhiljaa täyttyä, samaten kenttä. Katsomossa istuessa on oikeasti liikaa aikaa tuijotella sitä ihmismassan määrää. Minunkin ympärilleni kerääntyi porukkaa, ja pian en enää istunutkaan autuaassa yksityisyydessä.

Ja sitten. Ahh, se alkoi.
Heppulit saapuivatkin ihan väärästä paikasta, nimittäin perältä, hidasta Dressman-kävelyä vetäen kohti kentän keskellä olevaa minilavaa. Vau. Niin juu ja katosta siinä sitten laskeutui silta roikkumaan siihen kenttäporukan päälle, ja sitä pitkin R+ heppulit matkasivat päälavalle, kukin ottaen oman aikansa ylitykseen. Kun kaikki olivat turvallisesti taas tassut lattiassa niin oli aika aloittaa itse keikka. Se oli komeaa, hekumallista, mieltä räjäyttävää ja ties mitä muuta. Loppua kohden Kruspe ilmaantui pikkulavalle huudattamaan yleisöä siihen malliin, että kaikki varmasti tiesivät mikä kappale sieltä on seuraavaksi tulossa. Ei kyllä oikeastaan saanut yhtään ääntä aikaiseksi, joten Kruspen yritykset olivat loppujen lopuksi aika surkuhupaisia. Siltakin laskeutui taas ja loput miekkosista matkasivat myös pikkulavalle – suurin osa kontaten talutushihnoissa. Olen äärimmäisen ilahtunut Frau Schneiderin paluusta.

Pikkulavalla soitettiin peräti kolme kipaletta ennen paluuta päälavalle – mietin ties kuinka monetta kertaa että mitäpäs jos silta tipahtaisikin yleisön päälle – ja jälleen jokainen otti oman aikansa ylitykseen. Soitto jatkui vielä tovin päälavan puolella. Ja mitä ihmettä. Voi että olisin voinut tipahtaa tuoliltani yllätyksestä – ellei Hartwallilla olisi tuolit niin yhteen kasaan ängetty ettei niistä voisi edes tarkoituksella tippua – kun Apocalyptica pölmähti lavalle Rammsteinin kaveriksi. Mieletöntä! Fantastista! Ihan tuli yllätyksenä. Tosi kova juttu.

It was goooooooooooood. Varsinainen elämys, ja luojan kiitos kukaan ympärilläni ei ollut idiootteja ja näköyhteyteni pysyi koko keikan ajan. Ylistin itseäni oikein kunnolla siitä, että olin päätynyt katsomoon koska muuten en oli nähnyt niitä tiettyjä asioita ollenkaan eli mitä sillalla tapahtui ja näin. Esityksen loputtua en pitänyt mitään kiirettä nousemisen kanssa, vaikka kaikilla muilla olikin hirveä kiire ulos. Ihmismassaa riitti vielä siinäkin vaiheessa kun itse poistuin kohti narikkaa ja siinä meni pieni ikuisuus päästä pois. No ei hätiä mitiä, eihän minulla kiire ollutkaan.

Helsingissä vietinkin sitten aikaa kunnes oli aika lähteä kohti Ruotsia meriteitse. Tuolloin olin ihan tyytyväinen matkasuunnitelmaani ja autuaan tietämätön, että myöhemmin tulisin kiroamaan pienesti kun Tukholmassa olisi ollut nimmaritilaisuus. Höh. Tuosta ilmoitettiin niin etten minä mitenkään voinut tietää kun en kerta reissullani koneelle päässyt (saatika halunnut). No, Tukholmassa ehtisin pyöriä myös kuin paraskin turisti, ja lopulta olikin jo aika suunnata kohti Norjan maaperää. Sinne matkani taittui ylellisesti junassa.
Paikan päällä tepastelin sitten ensitöikseni hotellille, ja taas kerran taputtelin itseäni olalle siitä kuinka loistava suunnistaja olenkaan. Olisi hirveää jos eksyisin mutta eipähän käynyt näin, hee.


Oslo 19.2.2012 @ Vallhall
Ihmisiä. Useita ja joka paikassa. Tänne olin siis hankkinut kenttälipun ja tavoitteeni oli taas kerran, että mahdollisimman eteen. Epäilin kyllä mahdollisuuksiani kun ihmisiä oli sen verran mutta sitkeällä luikertelulla pääsin kuin pääsinkin eteen asti! Ei suinkaan ihan eteen-eteen, vaan oikeammalle niin että olin Kruspesta hiukan vielä oikeammalla. Tähän päästyäni asetuin mukavasti aitaa vasten odottamaan ja viihdytin kätevästi itseäni pyörittämällä peukaloita.
Deathstarts oli jälleen loisto, ja se sireeni vain parani kun oli pimeässä ja joku hengitti niskaasi. Varsin jännittävää.

Luonnollisestikaan en nähnyt ollenkaan Rammsteinin sisääntuloa, mutta sillalle näkyi yllättävän hyvin. Näkyi siinä ihan jännästi heppulien leuan alapuolet ja sieraimia. Soitto oli verratonta, kiitettävää, mannaa taivaasta ja niin edespäin. Kuumahan siinä tuli ja sain jonkun nylkyttäjän tietysti suoraan taakseni, mutta väliäkös tuolla.

Tietystikään en nähnyt pikkulavalle pätkääkään, joten tyydyin tuijotuskisaan järjestyksenvalvojan kanssa. Taisi tämä heppu olla joko hyvin huvittunut tai ahdistunut kun kontakti pysyi lähes järkkymättä Ohne Dich:iin asti. Se olisi voinut olla kauniin romanssin alku ellei minulla olisi velvoitteita paijaukseen täällä Suomen maassa, voivoi. Tuntui kyllä oikeasti pieneltä ikuisuudelta odottaa, että Rammstein palaisi päälavalle. Siinä sitä oikein huomasi kuinka hyvin jokainen heistä otti aikansa sillankin ylitykseen.

Herrojen ystävällisesti palattua näköpiiriini oli taas loistokas meininki, ja tulihan siinä sitten saatua aimoannos peniskanuunasta vaahtoa päälle. Se vaahto on kyllä hyvin mielenkiintoista. Sen lentäessä ilmassa ei näe mitään, se tarttuu muttei kirvele yhtään. Se tuntuu hyvin limaiselta eikä yhtään vaahtomaiselta ja se vieläpä haisee jännittävälle. Vaahtoa, vaahtoa.

Jälleen kerran en pitänyt mitään kiirettä lähtemisessä, eikä ulospääsy ollut yhtään sen nopeampaa täälläkään.
Matkani Tanskaan taittui bussilla, sillä se oli halvin vaihtoehto. Matka oli oikeastaan ihan mukava, pelasin suurimmanosan matkasta, joten peukut pystyyn sille. Ja sitten tosiaan vuorossa viimeinen etappi...


Kööpenhamina 21.2.2012 @ Forum
Tännekin minulla oli kenttälippu, mutta en silti ensitöikseni rynnännyt hankkimaan paikkaa. Olin hyvin ystävällisesti päättänyt antaa muille sen ilon ja itse jättäytyä suosiolla taemmas, joten saatoin rauhassa olla muualle ne tuskalliset alkutungokset. Olin todennut paljon ulkoillessani, että ilma oli aika kylmä, joten päädyin ostamaan huivin vielä ennen kuin lähdin kohti kenttää. Täytyy todeta, että pidin paikasta, se oli varsin tyylikäs. Heti huomattuani pikkulavan ohjauduin sen vierelle ja jäin siihen viihdyttämään itseäni jälleen kännykän kanssa pelaten.

Deathstarsin aikaan minun ympärilläni ei ollut oikein ketään muuta kuin pari yksinäistä kasvoa, kaikki muut olivat pakkautuneet yhdeksi läntiksi edemmäs.
Näkymät olivat vielä tuohon aikaan ihan siedettävät mutta Rammsteinin ilmaantuessa päälavalle oli jo vaikeampi tuijotella. Sainpahan kuitenkin nähdä heidän sisääntulonsa ja tällä kertaa hiukan muutakin kuin leukoja ja sieraimia, jes.
Soitto oli ensiluokkaista, erinomaista, lumoavaa ja kaikkea muutakin näiden sanojen välistä. Kuten sanoin niin näköni oli aika rajoittunut eikä ihan kaikkea näkynyt mutta tällä kertaa ei ollut nylkyttäjää lähimain. Sain ihan rauhassa olla.

Esityksen vaihduttua pikkulavalle olin tyylikkäästi siinä Kruspen edessä, ihan mainiolla paikalla. Upeaa, hienoa, sensaatiomaista! Ja tietystihän siinä sitten tuli saatua ”lastit” päälleen Lindemannin kumipeniksestä, kuten kaikki muutkin tarpeeksi lähellä olleet. Tämä neste ei kuitenkaan ollut yhtään mielenkiintoista kuten se vaahto, tämä nyt vain oli. No oli vain. Kyllähän sitä aika moni nappasi suuhunsa – mukaan lukien itse bändin jäsenet kun Lindemann tarjosi – mutta itse en tullut maistaneeksi.

Esityksen loputtua olin poikki, en fyysisesti vaan henkisesti, ja päästyäni majapaikkaani nukuin oikein kunnolla. Ja seuraavana päivänä vasta iskikin inhottava keikan jälkinen ankeus ja tämän takia päätin olla raahautumatta Suomeenkaan heti, ja jäin Kööpenhaminaan vielä extra-ajalle. Selvisin kuitenkin loppujen lopuksi takaisin ihan yhtenä kappaleena.

Voisin siis sanoa, että oli onnistunut reissu. Kuvia tuli aika tavalla mutta vähemmän kuin oletin. En ollut ihan niin innostunut kuvaamaan kun kamera ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen ja netistä löytyisi kuitenkin laadukkaampaa. Säilytykseen ottamistani kuvista jäi 1 584, muut olivat liian pahasti tärähtäneitä tai ihan vääriin aikoihin näpsäistyjä(tarkoittaen että jonkun käsi oli tiellä yms.) Videoita en säilyttänyt kuin 15 mutta niitä ei alunperinkään ollut montaa.


Kysymyksiä? Ei? No niin, eiköhän se nyt ollut sitten siinä.

Voitto kotiin.
Best Live.
Muiden ehdokkaiden joukossa oli Iron Maiden sekä Metallica.

Nyt voidaankin täysin unohtaa se REVOVO REVOLVER Golden Gods Awardseissa tapahtunut nöyryytys, jossa tuli häviö niinkin paskalle bändille kuin X Japan.

Edit 29.6:// Eikä voittoa tullut Nordoff Robbins O2 Silver Clef Awardseissa.

Ja muutaman vuoden pohdinnan ja lukuisten Rammstein-öiden tuloksena olen vihdoin vakiinnuttanut yhden ainoan jäsenen tuohon suosikin titteliin. Haastan tietysti ihmiset arvaamaan kuka se on enkä tuosta vain paljasta, koska sehän olisi hlvtn tylsää. Oikeastaan tulin todenneeksi, että kyseisen herran on pakko olla suosikkini, koska hänestä löytyy eniten materiaalia. Haastatteluja eniten häneltä ja kuvia parisataa enemmän kuin seuraavaksi eniten kuvia keränneellä sankarilla.. Vähiten kuvia yhdestä jäsenestä on muuten 30 ja eniten 640, joten joo, ehkä on pakko olla joku järjestys näissä suosikkiasioissa. Siinä teille, jotka tätä erehtyivät lukemaan, vähän turhaa iltainfoa.


Okei, pointtini tämän topicin avaamiselle oli yksinkertaisesti se, että on liikaa Rammfeelsejä, ja pitää tänne heittäytyä kun ei ole pitkään aikaan mitään eloa ollut. Jotenka ajattelin postata nämä kivat silloin ja nyt vertailut. Nuo uudemmat kuvat ovat tietysti jo jokin aikaa sitten ilmestyneet, että en tosiaan ole ollut mikään vilkkain tämän postauksen luomisessa mutta ketäpä se haittaa.

7.12.2012 on täällä ja niin on myös Mein Herz Brennt -kappaleen pianoversio videoineen. Tänään ilmestyy/ilmestyi myös Mein Herz Brennt single, jolta löytyy neljä eri versiota kyseisestä kappaleesta sekä biisi nimeltä Gib mir deine Augen. Olen ennakkotilannut tuon kyseisen lätyn, mutta eihän se tietenkään ole nyt minulla vaan tulee sitten joskus ensiviikon alussa. Sitä odotellessa, pääasiassa koska Gib mir deine Augen kiehtoo.

Enemmän kyllä odotan toista ennakkotilaustani, elikkäst Videos 1995-2012 läjäystä joka ilmestyy viikon päästä. Kolme levyä pelkkiä videoita ja making of:eja, how cool is that. Odotan kyseistä pakettia kaikista eniten siitä syystä, että siitä löytyy myös Rammsteinin aikoja sitten kuvaama Mein Herz Brentt -video, joka heidän piti julkaista jo ajat sitten kuten tämä varmaan vähän kertookin. Tuota videota on nyt odotettu siis ikuisuus eikä asiaa auta se, että promot siitä näyttävät kerrassaan huikeilta. Sitä odotellessa, herranjestas...

Eikun ainiin, se Mein Herz Brennt Piano Version. En kyllä voi muuta sanoa kuin että olipas se masentava.

Muistakaa sitten että masentava ei ole millään tavalla negatiivinen ilmaisu tässä yhteydessä. Palaan vielä rellestämään tähän hienoon topiciin.

Uhkasin että palaan ja palasin.
Tänään on Videos 1995-2012 kokoelman julkaisupäivä ja voi tätä riemua kun se odottikin nätisti jo lattiallani kun palasin töistä! CDON saa nyt kaiken anteeksi kun toimittavat tämän ajoissa. Niin komea boksi ettei ilkeäisi avata muoveistaan ollenkaan! Kyseessä on siis tällainen ilmestys, vaikka kuva ei teekään kunniaa, sillä kannessahan näkyy kaikkien jäsenten kasvot. Riippuu ihan siitä mistä suunnasta katsot, että kenen kasvot näet.

Lisäksi tänään ilmestyi Mein Herz Brennt -musiikkivideo. Se video itse asiassa keskiviikkona vuosi ilmeisesti iTunesin virheen johdosta jo ulos ja hätäisemmät ottivat käsiinsä sen jo silloin. Minä en kuitenkaan hypännyt siihen vaunuun, koska jos Rammstein halusi julkaista videon 14.12.2012 niin silloin se video katsotaan vasta 14.12.2012.

Tuota videota on odotettu puolivuotta jo ainakin ja promokuvien perusteella olin ajat sitten myyty, joten iloitsin suuresti tämän videon julkaisemisesta vihdoinkin. Mutta koetin sitten rauhoittua ettei vaan joutuisi pettymään. Olin myyty uudestaan ennen kuin puoli minuuttia oli kulunut. Mahtava video ja vaikka postaan jo muutenkin liikaa kuvia niin isken nyt tännekin tällaisen minikokoelman joistakin videon hetkistä, kun oli niin nättiä.

Oli kyllä kiva video. Jos jätän muut kehumiset blogini puolelle nyt kuitenkin.

Jaa kai sitä voisi tänne taas postata. Meinasin taannoin jo postata kun kuulin, että Rammstein oli ehdolla jälleen Revolver Golden Gods Awardseissa(kivat awardsit niin siksi). En sitten postannutkaan kun tajusin, että kateogoria oli ”Most Dedicated Fans.” Joo ei kiinnosta.

Nyt kuitenkin teen pikapostauksen ihan vain siksi, koska jokusen aikaa sitten nettiin tuli levitykseen Mein Herz Brennt -video. Siis se alkuperäinen, ennen kuin R+ päätti kuvata sen osittain uusiksi. Olin hyvin ilahtunut kun tämä video saapui, sillä olihan se se mihin promokuvista olin ihastunut ja iso osa promokuvien kohtauksista puuttui uudemmasta versiosta, josta intoilin aiemmassa viestissä.

Ymmärrän hyvin miksi R+ päätti kuvata uudestaan osia ja ei ollut 100% tyytyväinen tähän. Onhan tuossa pientä ontumista ja näin poispäin, eikä se suoraan sanoen ihan täysin sovi kappaleen kanssa yhteen. Mutta videona pidän itse asiassa tästä enemmän kuin uudemmasta versiosta. Ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että tässä on asioita joista pidän. Vanhan aikaisia vaatteita, vanhanaikainen sairastupa, itsetuhoisia ja pahoja lapsia, lääketieteellisiä kokeita, nokkanaamareita, hautajaissaattue, likainen kylpyhuone, etc. Arvostan suuresti ihan kokonaisuutena videota, ja tein juuri hetki sitten huomion että video toimii itse asiassa upeasti jos sen päällä soittaa toista kappaletta – Gib Mir Deine Augen:ia! Tuo biisi ja tuo video sopivat varsin nätisti yhteen minusta, vaikka kappale loppuukin lyhyen videoon verrattuna.

Aivan, videossa oli lopussa myös yksi muu asia josta tykkään. Lapsi rallattamassa creepyllä äänellä ”Mein Herz Brennt.” Arvostan.

Ei minulla muuta.
Halusin tämän topicin vuoteen 2013