Miten sinusta tuli Pokémon-fani?, Miten, milloin, miksi, missä?

[Yamato Sake]

Nuorna poikana katselin aamuohjelmia telkkarista ja osuin katsomaan jotain ihme sarjaa jossa keltainen eläin antaa sähköiskuja pyjama-tyypille. Pokemonin legendaarinen ensimmäinen jakso koukutti sarjaan täysillä.

Hiukan myöhemmin kaveri naapurista oli saanut käsiinsä joitain aivan uutta, pokemon keräily kortteja, ja lahjoitti minulle niistä yhden. Tuo samainen Pidgeotto on edelleen oheiskrääsä kokoelmani kulmakivi, kuin ensi lantti Roope Ankalle.

Seuraavaksi sain GBCn ja redin, ja viimeistään silloin oli kohtaloni sinetöity.
Kavereiden innostus laantui parissa kolmessa vuodessa mutta omaan elämääni taskuhirviöt jäivät, ehkä pysyvästi...

[Spinel]

Itsellä poké-fanitus oli aika pätkittelevää ennen kun tutustuin peleihin. Katsoin sitä silloin pienenä telkkarista mutta jossain vaiheessa se jäi.
Seuraaksi pokémon-innostus tuli koulussa, kun kortit oli niin 'muotia' että niitä oli pakko olla kaikilla.
Jossain vaiheessa veljeni osti Pokémon Colosseum -pelin, mutta siitä en jaksanut kovin paljon välittää.
Sitten viimein sain Pearl -pelin pari vuotta sitten joululahjaksi. :') Siitä asti olen varsinaisesti fanittanut pokemonia.

[Kurumi]

Noh, kuten lähes kaikilla muillakin, miunkin poksufaniuteni alkoi telkasta. Sitä ennen olin vaan nähnyt mainoksia ja ajattelin itse asiassa sen olevan varmaan ihan kiva sarja muiden joukossa. Aluksi kyllä luulin, että sarjan päähenkilön nimi olisi Pokémon...^^'

Sitten kun sarja alkoi, se olikin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin mielenkiintoinen että en saanut siitä silimiäni irti. Oli mahtavaa tutustua erilaisiin otuksiin, ihmishahmoista en niinkään välittänyt paitsi tietysti Ashistä.=^^=

Kun sain tietää peleistä, kinusin Game Boyta vaikka kuinka ja vihdoinkin sitten sain sen sekä Pokemon Redin. Koulussa poksut oli myös kuuma juttu ja monilla oli niitä kortteja. Miäkin tykkäsin niitä keräillä silloin aikoinaan, samoin kasoittain lehtiä, julisteita, tarrakirjoja, tarroja, puuhakirjoja, videoita ja leluja. Piirustuksiakin tuli paljon, kokonainen seinä täyteen.=D

Enää en tietenkään fanita sitä NIIN kiihkeästi, mutta silti anime ja pelit jaksaa tosi kovasti kiinnostaa. Koskaan en ole poksuihin kyllästynyt ja tuskin koskaan tulee niin tapahtumaan.=)

Muuten, fantasioin lapsena Pokémon anime loppuvan näin: Ashistä tulee pokemon mestari ja hän saa nimekseen Pokémon. Tuollainen unelma miulla silloin oli, voi lol... xD

[Gary Leralonde]

- Ennen ensimmäistä pokémonin lähetysjaksoa suomessa satuin lelukaupassa pienenä puolentoista vaahtosammuttimen kokoisena valitsemaan semmoisen ohukaisen pkmn-kortti paketin vieläkin tuntemattomasta syystä. Muistan että sain sen mukana Wartortlen jota vaalin pitkään ja hartaasti, parhaalla ystävälläni ei ollut vielä kortteja tuolloin joten jaoin ne sitten hänen kanssaan =D Tietysti Wartortle pysyi itselläni.

Pokémonin alkaessa suomessa se sitten lähti vain omalla painollaan käyntiin ja rullailemaan.

[Miruku]

Oon aina ollut! Ihan ekasta hetkestä lähtien kun näin ekaa kertaa. :] Tykästyin söpöihin hahmoihin ja siitä se lähti ja oon siitä lähtien fanittanut.

[Dramione]

Oma Pokémonkiinnostus lähti aikoinaan siitä, kun koulussa kaikki pojat vaihtelivat keskenään niitä kortteja. Katselin ensin vaihtelua kauempaa ja sitten myöhemmin lähempää. Sain ilmaiseksi muutamia huonoja kortteja ja vaihtelin niitä sitten. Miten ne olivatkaan niin kiinnostavia? Sitten aloin ostamaan kortteja ja sain aina vain parempia kortteja. Myöhemmin ostin myös Pokémon-pelin ja kaikkea muuta Pokémonjuttua. Vasta myöhemmin aloitin sarjan seuraamisen televisiosta kunnolla, koska aluksi ei niin se TV-versio kiinnostanut. Nykyään olen jo aika kovan luokan Pokémonfani, varmaan ainoa luokasta, mutta silti ylpeä siitä!

[Auwwo]

Perus, katoin telkusta, keräilin kortteja (tai oikeastaan varastin isosiskolta). Myöhemmin innostus laantui, mutta lähempänä ylä-astetta taas kasvoi innostus parin ihmisen takia >)

[Dukitte]

En ole edelleenkään mikään tosifani, vaikka nyt olenkin paljon paremmin perillä asioista kuin viime postaukseni aikaan. Nyt olen enemmän tietoinen pokémonien nimistä, tavoista, alueista, ihmishahmoista, koko sarjan historiasta ja kaikesta muustakin asiaan liittyvästä. Olen siis jonkin tasoinen fani, mutta ei Pokémon vieläkään ole se pääfanituksen kohde(olen edelleen sitä mieltä, että Digimon on parempi sarjana). Mutta kuitenkin enemmän fani olen kuin vuonna -07 ja se innostus lähti oikeastaan tämän vuoden alusta, jolloin yritin epätoivoisesti etsiä jotakin kiintopistettä tylsään ja turhaan elämääni. Siihen aukkoon sopi loistavasti Pokémon, koska animea löytyi vaikka millä mitalla, joten siitä se sitten lähti! Aloin katsomaan sarjaa järjestyksessä jakso jaksolta alusta lähtien aina uusimpiin asti, katsoin myös elokuvat ja speciaalit, ja nyt voin tyytyväisenä todeta, että olen hiukan sivistyneempi kuin ennen. Ihan vielä ei ole kuitenkaan kaikkea nähty, mutta onhan siihen mahdollisuus vielä.

[Zervy]

Tutustuin Pokémonien maailmaan ensimmäisen kerran televisiosarjan kautta, kuten niin moni muukin. En pysty enää muistamaan, että mistä tiesin tuollaisen ohjelman alkavan ja varmasti kaikki tapahtuikin ihan sattumalla. Tykkäsin pikkupoikana herätä viikonloppuaamuisin aina joskus kello 7:00:00 katsomaan lastenohjelmia ja vahtasin niitä aina myöhälle päivään asti - ensin Yleisradion kanavilta, sitten niiden jälkeen Maikkarilta ja lopuksi Nelosen vihoviimeisiä piirrettyjä, joita tuli siihen aikaan vielä keskipäivän jälkeenkin. Todennäköisesti käänsin kanavan ihan sattumalta Maikkarille, jolta sattui alkamaan se ihan ensimmäinen Pokémon-jakso. En tietysti silloin tiennyt, että se on uuden sarjan ensimmäinen jakso (enkä myöskään tiedä, oliko se se ihan ensimmäinen tv-esitys vai jotain myöhempiä uusintoja), mutta muistan niin kristallinkirkkaasti poika Pallet Townin, Pikachun saamisen, professori Samuel Oakin, Mistyn, Mistyn pyörän ja taivaalla lennelleen Ho-Ohin, että ensimmäinen jakso se joka tapauksessa oli.

Seurasin Pokémonia viikoittain - tai siis aina, kun Pokémonia vaan telkusta tuli, sillä joskushan sitä tuli jopa arkipäivisin mukavasti koulun jälkeen. Lämmöllä muistelen noita arkipäivien piirrettyjä, joihin kuului Pokémonin ohella myös legendaarinen 10+2. Jossain vaiheessa unohdin Pokémonit ja kiinnostus animea kohtaan katosi. Vanha innostus kuitenkin palaili uudestaan kun Maikkari aloitti uuden tuotantokauden näyttämisen. En muista mikä se oli, sillä pari kautta meni varmaan totaalisen ohikin, mutta kiitos mainoksien, Pokémon-anime palasi jälleen arkeeni. Tykkäsin toki Pokémonista paljonkin, mutta ala-aste oli loppusuorallaan ja yläaste alkoi ja animen katsominen unohtui kaiken sen muutoksen alle. Ja yläasteella oltiin mukamas niin koviksia, että eihän mitkään Pokémonit enää kiinnostaneet.

Rekisteröidyin Teejiifoorumille siinä kuudennen luokan talvella, eli juuri silloin, kun Poké-innostuis alkoi laantumaan eikä foorumi silleen ollut omiaan minulle. Porukka vei kuitenkin mennessään ja tunsin vuosien saatossa juurtuneeni Teejiifoorumin peruskivetykseen, vaikka Pokémon ei sinänsä enää kiinnostanutkaan. Välillä toki otin osaa spekulaatioihin ja kirjoittelin silloin tällöin jotain mukahauskoja analyyseja Pokémon-maailmasta ja Serebiin uusista kuvista (ja nekin ihan vaan siksi, kun Azu käski). Noh, olihan niissä tietysti totta joka sana, mutta esimerkiksi DPP:n ja BW:n ilmestymiset eivät meikäläistä juurikaan kiinnostaneet ja kaikki foorumin Pokémon-uutiset menivät totaalisen ohi.

Kaikki kuitenkin muuttui tänä vuonna, tarkemmin viikolla 16. Olin oikeastaan jo pidemmän aikaan miettinyt, että pitäisi päräyttää kunnolla ja ostaa joku Pokémon-peli, mutta aina se oli vaan jäänyt. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja aloin lukemaan äärimmäisen tarkasti foorumin Pokémon-keskusteluja ja selaamaan Bulbapediaa ja pohdiskelemaan, minkä pelin haluaisin. En tuntenut lainkaan uusia taskuhirviöitä, joten jätin kaksikon BW heti pois laskuista. Lisäksi inhoan pelien kaksoisversioita, joten jäljelle jäi joku deluxe-versio. Emerald vai Platinum. Emerald on liian vanha, Platinum suht uusi ja se tuntui olevan tulvillaan sekä uusia että vanhoja pokémoneja. Sitten ostin Platinumin ja hullaannuin siitä enemmän kuin mistään pelistä koskaan aikaisemmin. Ja loppu on historiaa.

[Purjo]

Noh, itse en tutustunu TV -sarjan kautta, vaan pelien kautta. Pikkuveli sai lahjaksi Yellowin ja sain sitten pelata sitä ja se oli menoa se! Koukutuin heti. : ) Vasta joskus paljon myöhemmin katsoin sitten sarjaa, pelien innoittamana, ja aloin muutenkin innostumaan Pokémonista.

Eipä siinä sen suurempaa tarinaa taustalla ole. Kiitos vaan sille, joka anto pikkuveljelle ton Yellowin. :D Muuten en välttämättä ois ikinä koukuttunut ja olisin jääny paitsi vaikka mistä kivasta!

[Reni]

Monien muiden tavoin tutustuin Pokémoniin television kautta. Olin 6-vuotias ja heräsin aamulla katsomaan lastenohjelmia, kuten aina ennenkin. En yhtään muista, olenko katsonut Pokémonia ihan ensimmäisestä jaksosta alkaen, mutta toinen jakso oli muistaakseni ainakin äänitetty. Voi siis olla, että katsoin ensimmäisen jakson ja päätin alkaa nauhoittaa sarjaa heti seuraavasta jaksosta lähtien. Rakastuin sarjaan samantien - olin muutenkin tosi poikamainen pienenä; katsoin lähinnä pojille suunnattuja sarjoja. :D

Pokémon kiilasi suosikkiohjelmakseni, ja ryhdyin keräilemään kaikenlaisia oheistuotteita. Kortit olivat suuressa suosiossa, ja muistan vaihdelleeni niitä kovasti eskarikavereiden kanssa. Muistan, että olin ainoa tyttö, joka kävi kauppaa poikien kanssa Pokékorteista! Minulla oli silloin "kilpailija", joka oli koko ajan härnäämässä. Kutsuin häntä Garyksi, yllätys yllätys. x'3

Koulussa Pokémon oli edelleen paras asia ikinä, vaikka Digimon kovasti pyrkikin menemään ohi. Muutamat luokkalaiseni olivat silloin ala-asteen lopussa sitä mieltä, että eihän nyt tämän ikäisen pitäisi enää mistään Pokémonista pitää. En kuitenkaan antanut moisten kommenttien häiritä, vaan jatkoin fanitustani kavereideni kanssa. Tuolloin Pokémon-karkkipallot olivat suuressa suosiossa, eikä mikään vetänyt vertoja niiden keräilylle!

Seuraavaksi koitti päivä, jolloin paras ystäväni esitteli saamaansa peliä: Pokémon Sapphirea. Sain aloittaa uuden pelin ja pelata tallentamatta pari tuntia. Jäin heti koukkuun! Seuraavien synttäreideni jälkeen (kun olin saanut omaa rahaa), suuntasin pelikauppaan ja ostin ihka ensimmäisen Pokémonpelini: Emeraldin. En tuolloin osannut vielä hirveästi englantia, enkä ymmärtänyt pelistä paljoakaan, mutta pelaaminen oli todella hauskaa! Siitä lähtien olen ollut pelien innokas pelaaja.

Ylä-asteella olin muuttanut uudelle paikkakunnalle, eikä koulussa ollut kavereita. Täkäläiset eivät olleet kovinkaan innostuneita Pokémonista, mutta itse olin edelleen fani. Pelit olivat siirtyneet kaiken muun edelle, mutta aina silloin tällöin tuli ostettua kortteja sekä palloja. Animen suhteen olin jo luovuttanut, ja oheistuotteetkin alkoivat kadota pikkuhiljaa kaupoista. Pelit olivat silti kaikki kaikessa.

Nyt sitä ollaan lukiossa, eikä innostukseni Pokémonia kohtaan ole laantunut yhtään. Pokémon-fani olen ollut kaikki nämä vuodet, joskus ehkä enemmän ja joskus taas vähemmän. Tässä sitä kuitenkin vielä ollaan~