Topicin idea on siis kertoa mitä kirjaa luki viimeksi.

Aloitetaanpas:

Itse luin Cyborgi 009 mangaa

Jos tähän lisättäisiin mielipiteet lukemastanne, niin ei olisi mitään tekemistä tällakaan topicilla Spämmilässä.

Luin viimeksi: Pernin Lohikäärmeritarit Osa 3: Tuliliskojen laulu

Artemis Fowl
(tai jos mangakin lasketaan niin Yugioh... kai...)

Uskomatonta mutta totta kirjan

Tuo on muuten aivan pirun ihana sarja, piti näin väliin tuikata ;>


Taisin lukea tuossa viimeksi ElfQuestia, sitä ennen tuli luettua yksi tarina Le Guinin Tarinoita Maamereltä kirjasta.

Hmm... mitähän kirjaa viimeksi luin... Siitä on niin pitkä aika, että ei muista. Juups, ajattelin tuossa jatkaa TSH:n lukemisen, luin sitä viimeksi viime syksynä. Pääsin sivulle 60 (hooray!), enkä siitä ole enää jaksanut lukea eteenpäin. Laiska mikä laiska.

Viimeisin kirja, jota luin taisi olla joku Disneyn satukirja. Se on sellainen kirja, jossa on Disney- tarina jokaiselle päivälle. Tosi mukava ^_^

Jos mangat lasketaan, niin viimeksi luin Kajika- nimistä mangaa. Suomenkielinen oli ja Akira Toriyaman tekosia. Ihan ok. Akira Toriyaman paras mangasarja on kuitenkin Dr. Slump, johon olen auttamattomasti koukussa.

Luin myös viikonlopun aikana uusimman Conanin (jäin jännittävään kohtaan) sekä Tokyo Mew Mew:n ekan volumen toistamiseen.

Viimeksi luin Star Wars: Jeditehtävä: 10: Ratkaisun hetki-kirjaa. Alkuvaikuttaa minusta jo jännittävältä. Pitäisi lukea loppuun tämäkin kirja kohta. Harmillista siksi, koska tämä saattaa olla tämän sarjan viimeinen kirja. ;_; Hyvä sarja. Kannattaa lukea jos pitää Star Warsista!

Jos lehdet ja tietokirjat lasketaan niin viimeksi luin (aamulla) kemian-kirjaani (muistaakseni jokin kemian avain 1), opetellakseni niitä alkuaineita. Ja Kouvolan Sanomat tuli selattua läpi, mutta en lukenut muuta kuin sarjakuvat ja telkkari-ohjelman.

Kelpaako jokin muukin luettava kuin kirja? Jos kelpaa, luin viimeksi päättötyöhön liittyvän ohjemonistenivaskan - viimeinkin! 17 sivua tuntui ylivoimaiselta esteeltä, mutta selviydyinpä siitä kunnialla xP

No mjaah, minkähän kirjan olen viimeksi lukenut... Olisinko selaillut matikan kirjaa joskus yli kuukausi sitten, nimenomaan kokeiden takia, ja siitäkin pläräsin varmaan vain jotain 20 sivua.

Tämä taas todistaa, etteivät kirjat ole minua varten (ja silti postasin tähän topiciin) O_o

Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi-kirjaa.(jo toista kertaa!^^)

Juuri tänään aloitin lukemaan uudestaan J.R.R. Tolkienin Silmarrillionia. Silmarillionia on sanottu vaikealukuisimmaksi Tolkienin kirjoista, muttei tämä minusta niin vaikeaselkoinen kirja ole. Ihana kirja, tosin ei Sormusten Herralle pärjää mitenkään päin.

Ostin tämän käytettynä eräästä divarista, eikä maksanut kuin pari euroa (eli silkka pilkkahinta!), mutta onhan tämä melko huonokuntoinen. Kansi päällystetty miten sattuu, sivut nuhruiset ja paikoitellen tahroja ym. mutta ostin tämän siitä syystä, koska tässä painoksessa on The Kartta.

Pudotkaa lukotetut topicit, pudotkaa! Akvaarion hiekkainen pohja on ihan vain teitä varten.

Eli meikäläinen tunnustaa lukeneensa viimeksi ruotsinkirjaa ruotsin tunnilla. Kyseessä oli kirja "Skriv och Ring", jossa olemme tällä hetkellä sivulla 17. Vielä on siis jäljellä 147 unohtumatonta sivua (toivottavasti edes seuraavat sivut tulevat olemaan unohtumattomia, edellisten sivujen tekstilitaniat kun eivät jostain ihmeen syystä hapottuneet mieleeni). Minä kun en ruotsista juuri mitään tajua, en kovin paljon kyseisestä kirjastakaan välitä.

Luin viimeksi, tarkalleen ottaen n. 1h ja 27 min, sitten serkkuni kirjoittamaa tarinaa. Oikein hyvä oli, mutta junta tai muuta en tänne rupea laittamaan. Mutta hauskasti oli kyllä kirjoitettu. Luemme usein toistemme tarinoita.
Ja viimeisin kirja jota luin, oli varmaan englannin tekstikirja, mutta jos halutaan ihan tavallinen, niin se oli Pernin Lohikäärmeritarit 3: Tuliliskojen laulu. En enää oikein muista mitä siinä tapahtui. Avasin sen pari päivää sitten (lopusta) ja huomasin että se olikin kiinnostavaa. No jaa, siellä jossain lopussa yhä olen. Jos nyt jaksaisi sitä edes lukea. Ja kouluunkin tarvitsisi tehdä joku lukupäiväkirja. Tylsää. Kirja on kyllä hyvä.
Viimeisin manga jota luin, taisipa olla tuo Neon Genesis Evangelion 2: Poika ja veitsi. Se oli kyllä k-14, enkä vain 13 ikävuoteni turvin sitä olisi saanut lukea, mutta... Eipä oikeastaan kiinnosta. Ja täytän 14 kuukauden ja 3 päivän päästä. Eipä kyllä erityisen hyvä ollut. Aivan erityylinen kuin odotin...

Luin jonkun mangan, en nyt tarkkaan muista oliko se joku NGE vai Naruto. Taisin vedellä niitä sekaisin samaan aikaan...

Luin äsken loppuun Volter Kilven Alastalon salissa. Kirja siis kertoo yhdestä iltapäivästä ja mokomassa on muistaakseni 924 sivua pientä tekstiä. Ai että oli kiinnostavaa lukea yli 50 sivua savupiipun valinnasta. Armas ystäväni Herra V lahjoitti tämän kirjan minulle syntymäpäivälahjaksi sanoen, että kirja on juuri sopiva laimeudeltaan ja hidastempoisuudeltaan minulle. ^^' No ei tämän lukemiseen mennyt kuin 4 kuukautta.
Hidastempoinen on juuri oikea adjektiivi kuvaamaan koko kirjaa, minusta kirja ei kertonut juuri mistään, tavallaan viehättävää. Mutta ei ole Vanhuksen ja meren voittanutta kirjaa.
Kannattaa lukea ja katsoa, kuinka montaa sivua kestätte yhteen menoon ;D

Viimeksi olen lukenut "karvaisia kohtaloita" kirjaa, jonka sain lahjaksi joskus vuonna 1998...päätin lukea sen uudelleen :D
Ja mangoista olen lukenut viimeksi, hmm...Emma osa3?

Taisi tulla luettua ElfQuestin osa 20 (joo, olen tosi myöhässä. Meni hilkulle että edes löysin sitä enää mistään).

Sitten on tullut tuettua hirveästi online-sarjiksia. Olen löytänyt taas vaikka kuinka monta hyvää sarjista, enkä meinaa enää pysyä vanhojenkaan sarjis-päivitysten perässä.
Tuli myös plärättyä vähän vanhoja Spawn-sarjiksia hyllystä.

Kirjoihin en olekkaan aikoihin uppoutunut. Pari kuukautta sitten päätin ruveta lukemaan Narniaa, mutta se tyssähti parin kappaleen päähän alusta. En tajua miksi en ole aikoihin lukenut mitään, tai miksen saa aikaiseksi luettua mitään loppuun asti. Yhteen aikaan minä en muuta tehnytkään kuin lukenut....

Luin Bizenghastin ykkösosan. Aivan mahtava manga minusta, vaikka jotkut ehkä toisin sanovat.. ^^'

Jossei nyt Seiska-lehtä lasketa niin silloin viimeisin lukuelämykseni on ollut Darren Shan - Sons of Destiny. Loistava kirja ja oli tuon Darren Shan-saagan päätösosa kaiken lisäksi. Ei voi muuta sanoa kuin, että 'huhhuh olipas upeaa kyytiä!'
Harmittaa kyllä ehkä vähän, että sarja loppui. Olisi minun puolestani saanut jatkua vielä toiset 12 osaa, koska niin moni asia jäi käymättä läpi.

Viimeisin kirja jota luin oli Tolkienin Húrinin lasten tarina. Tällä hetkellä olen menossa seitsemännessä luvussa. Todella, todella upea kirja, Alan Leen kuvitukset ovat parhautta. Mitä mainioin lisä kirjahyllyni.

Taisi olla...Ähm, en kirjailijan nimeä muista, mutta muinaiseen Eurooppaan sijaitsevan, puolifantasiaseikkailun nimeltä "Suden veli". Tarttui kirjastosta sattumalta mukaani, mikä on harvinaista koska lukuintoni on vähntynyt huomattavasti viime vuosina. Oikein jännittävä, mystinen, synkähkö ja erillainen kirja jossa ei ole ihan "miljoonaa sivua" kuten fantasiakirjoissa ylensä-suosittelen!

Hiiop, se ois niinku noston paikka.

Tänään aloitin lukemaan Mystery Club-nimisen kirjasarjan 20. osaa, joka kantaa nimeä "Valepuvussa". Olen vasta ihan alussa, mutta alku oli oikein lupaava, joten aion jatkaa lukemista. Mystery Club on siis pääasiassa nuorille suunnattu salapoliisikirjasarja, erittäin hyvä sellainen. Luin Mystery Clubin kirjoja viimeksi joskus ala-asteella ja nyt tuntuu kuin olisin tavannut vanhat ystävät uudestaan pitkän erossa olon jälkeen (tällä siis viittaan kirjasarjan kolmeen päähenkilöön). Mystery Club oli yksi niistä kirjasarjoista, joita tykkäsin lukea joskus muinaisessa lapsuudessani...

Nuorempana luin muutenkin kirjoja todella paljon, mutta kun meille tuli ensimmäinen kone (maaliskuussa 2000), niin kirjojenkin lukeminen jäi todella minimaaliseksi. Fanficit, nettisarjakuvat ja mangat korvasivat kirjat, joten ei se lukemisharrastus kokonaan loppunut. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus aloittaa kirjojen lukeminen uudestaan, siitä on jo ihan liian kauan kun olen viimeksi lukenut kokonaisen kirjan :O. Kirjastossa aion käydä ihan lähipäivinä...

Tulin viimeksi lukeneeksi Marja-Leena Tiaisen kirjoittaman kirjan "Rakas Mikael", joka kertoo onnettomuudessa kuolleesta Mikaelista, tämän perheestä ja kavereista, sekä raskaana olevasta tyttöystävästä (joka on vain viidentoista...). Melko kuiva kirja, on tympeä lukea nuorten arkipäiväisistä asioista, etenkin sangen negatiivisista sellaisista.
Nippelitietoa: Kirja sai vuonna 1999 Topelius-palkinnon.

Miksi luin kyseisen kirjan? Koulutehtävä, siitä tulee testi parin viikon päästä.

Tekstikanavalta formulauutisia.

Tex Willeriä. Tolkienin Keskeneräisten tarujen kirja ist kesken.

Hyvä muuten kun nostitte tämän töpselin, en olisi muuten muistanut lukea yhtä umpinoloa kirjaa parin viikon päähän äidinkielentunnille.

Luin viimeksi äidinkielen etäkurssien selvityksiä, mutta kun ketään se ei kiinnosta, niin en laske sitä lukemiseksi :3.

Olen tooosi huono lukemaan kirjoja, ne ovat kaikki vaan niin julmetun kuivia ja tylsiä ja hidastempoisia. Ja missään kirjoissa ei ole ollut oikein meikäläistä innostavaa juonta tai juonen kulkua. Tai sitten kirjoissa on ollut ihan jäätävä äidinkieli! Hyi olkoot.

Mutta viimeisin kirja, jota olen lukenut, oli tuollainen Roald Dahlin Poika. Kertoi tosi mielenkiintoisesti ja viihdyttävästi Roald Dahlin nuoruudesta ja sisäoppilaitoselämästä kunnon brittityyliin. Oli mahtavaa tavaraa. Ajattelin pitää jonkun kunnon Roald Dahl-maratonin ja lukea kaikki tyypin kirjoittamat kirjaset.

Luin, tai oikeastaan silmäilin viimeksi Pekko ja outolintu -kirjaa, jonka lainasin salaa Teejiille kirjastosta (se oli ihan ällikällä lyöty, kun näki sen >D). Heti törmäsin johonkin ihan parhaimpaan kohtaan: Pekko pohti, mahtaakohan maata kutittaa, kun ruoho kasvaa, ja tykkääköhän maa siitä, kun sitä rapsuttaa haravalla. Ihan älytöntä, ja siksi niin parhautta, vähänkö aikaa nauroin x'D. Oli siellä jotain muitakin hyviä kohtia, mutta tuo oli ehdottomasti parhain. Täytyy lainata noita Pekko-kirjoja useamminkin Terpalle.

Tuossa viime keskiviikkona päätin tarttua Le Guinin Maameren tarinat-kirjoihin käsiksi, kun niitä on äiti useiden vuosien ajan suositellut, muistaakseni olin 3. luokalla kun äiti ensimmäisen kerran ehdotti, että lukisin kyseisiä kirjoja. Ja kun kerta halusin pitkästä aikaa jotain luettavaa, niin mikäs siinä sitten. Äitin kirjavinkki osui taas kerran täysillä nappiin, tällä hetkellä olen vaan lähinnä kauhistunut, miten ole voinut ohittaa useiden vuosien ajaksi näin ihanan kirjasarjan. Tuntuu kuin voisin lukea koko ajan pelkästään, harmi vaan, että on koko ajan muka muita kiireitä, niin pitää aina vähän siirtää lukemista. Tällä hetkellä luen 3. osaa kirjasarjasta, jossain puolessa välissä olen. Kunhan Maameret olen kolunnut läpi, voisin koittaa muita Le Guinin kirjoja :).

Tällä hetkellä kovassa lukemisessa on tuo
Da vinci koodi.

Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta koko ajan pitää keskittyä, tai ainakin tämä jauhoaivo putoaa kärryiltä täysin... :blink:

Tällä hetkellä iltalukemisena toimii kirjallisuuden nobelisti John Steinbeckin "Travels with Charley". Kirja kertoo Steinbeckistä ja tämän koirasta Charleysta, jonka kanssa hän matkustaa ympäri Amerikkaa.

Itse kirja on englanniksi, ja sain sen viime keväänä koulussa stipendinä hyvästä englannin kielen taidosta. Olen lukenut sitä vähän kerrallaan aina silloin tällöin, ja tähän asti se on ollut oikein antoisaa luettavaa. Harvemmin luen mitään, mikä jotenkin liittyy todellisuuteen (tietokirjoja lukuun ottamatta) tekstin kuivuuden takia, mutta tämä on ehdottomasti poikkeus. Suosittelen ainakin vilkaisemaan, jos sattuu jossain vastaan tulemaan.

Luin viimeksi useiden, useiden vuosien jälkeen uusiksi Harry Potter ja viisasten kiven O__O. Oho, on siitä ainakin 10 vuotta, kun kyseisen sadun viimeksi kuulin äidin ääneen lukemana. En olisi uskonut tyyliin enää ikinä lukevani kyseistä kirjasarjaa, mutta väärin luulin :P. En tiedä mikä meitsiin tänä aamuna meni, mutta aamulla töihin lähtiessä nappasin kyseisen kirjan mukaani ja tuli tuo siellä tylsyyksissä aika äkkiä luettuakin.
Tykkäsin tuosta ensimmäisestä kirjasta, vaikka ne kaikki kirjan päätapahtumat ovatkin tuttuakin tutummat, yllätyin silti positiivisesti. Noissa ensimmäisissä Pottereissa on vielä sellaista ihanaa arkisuuden tuntua, kun taas mitä pitemmälle kirjasarja etenee, tunnen yhä vahvemmin seuraavani turhan eeppiseksi kehkeytynyttä farssia kuin vakavasti otettavaa kirjasarjaa. Sikäli ristiriitaista, koska tykkään niistä kaikista pikkujutuista ja vähän isommistakin asioista, mitä Rowling on kirjasarjaan keksinyt, mutta se itse juoni on vaan niin kamala D:.

Ärsyttävää muuten, kun 4. kirjasta eteenpäin Potter-kirjoihin lätkäistiin tuo ykkös Potter-elokuvan mukana tullut jäätävä logo! Nuo ekat kolme kirjaa ovat ihanan oldschoolin oloisia 4-7. kirjoihin verrattuna, kun "Harry Potter" kirjoitettu kirjan kanteen ehkä maailman yksinkertaisimmalla fontilla.

Letkeänä kesälukemisena toimii Väinö Linnan legendaarinen Täällä Pohjantähden alla. Tässä kirja, jonka jokaisen vähäänkään itseään kunnioittavan ihmisen pitää lukea.

Olen tällä hetkellä menossa vasta ensimmäisessä kirjassa, mutta hiljaa hyvä tulee. Idioottimaista lukea nopeasti, jolloin ei pysty nautiskelemaan <3. Aloitin luku-urakan jo kevättalvella, jolloin erinäisten koulukiireiden takia projekti tahtomattaankin vähän hyytyi, mutta nyt näin kesällä on loistavasti ylimääräistä aikaa lukea ja harrastaa välillä toisenlaistakin elämää, kun muuten kaikki päivät menisivät aamusta iltaan virtuaalimaailmassa kökötellen kuin broileri orrella.

Täällä Pohjantähden alla on liki täydellinen teos ja ehdottomasti parasta mitä Suomen painokoneista on koskaan ulos päästetty. Kirjan varsinainen aihe, eli yhteiskunnan suuret muutokset, tyyliin maailmansodat, tavallisen suomalaisen ihmispulliaisen silmin on toki jo erittäin mielenkiintoinen tarina lähihistoriasta kiinnostuneelle, mutta kaikista suurinta antia tuo kuitenkin kyläyhteisön arkiset pikku näpertelyt ja Väinö Linnan kuolematon kieli; teksti tempaa raivoisasti mukaansa, vaikka kerrottaisiin sivukaupalla hevosen ostamisesta tai vaikka ojan kaivamisesta. Pidän kovasti Taru Sormusten Herrasta-tyylisistä tuhatsivuisista eepoksista, joissa pelkkää kaivolla käyntiä kuvataan 20 sivua. Isot miehet lukevat isoja kirjoja, vähänkään ohuemmat lipareet hukkuvat jo kirjakaupan kassalla.

Olet Zervy aivan oikeassa kyseisessä asiassa. Karskisti sanottuna itse luen tällä hetkellä pelkästään Tolkienin raapustuksia, yleisesti ottaen pelkästään fantasiakirjallisuutta. On toki muitakin kirjoja tullut lueskeltua, löytyy tuolta hyllyn perältä kaikki Narnian Tarinat, kivasti yksiin isoihin kansiin painettuina ja sitten seitsemän (Jo pahasti pölyttyvää) Harry Potteria. Tylypahkan seikkailut eivät ole kiinnostaneet sen enempää pitkiin aikoihin.

Viimeksi lueskeltu kokonainen teos taisi olla tuo Narnian Tarinat: Narnian Viimeinen Taistelu, C.S. Lewis on hyvä kirjailija muttei kuitenkaan vedä vertoja Tolkienille.

Ennen sitä taisi olla kesken jo ties kuinka mones uudelleen luku kerta Taru Sormusten Herrasta trilogiasta, taisin muistaakseni jäädä jonnekkin Morian tienoille.
Suunnitteilla on ollut jo pitemmän aikaa hankkia tuo "Húrinin Lasten Tarina" mutten ole ikävä kyllä vieläkään päässyt lähestymään Suomalaista Kirjakauppaa, aina on jotain muuta tekeillä <_<

Ooh, mahtavaa törmätä foorumilla toiseenkin näin intohimoiseen Tolkien-faniin!

Meikäläisenkin kirjahyllystä löytyy oikeastaan vain Tolkienia, sekä muutama lapsuuden nostalgiasyistä säästetty kirja, heh. Itse asiassa jokainen Tolkienin kirja löytyy jossain muodossa, paitsi Keskeneräisten tarujen kirja, koska en ole vielä löytänyt kartallista versiota tarpeeksi halvalla :D. Eihän Tolkien-fanius tietenkään rahaan katso, mutta... KTK on kuitenkin tullut kirjastokappaleena lueskeltua pääpiirteissään, vaikka olisihan se toki hienoa saada omaankin hyllyyn hipelöitäväksi. Olen muuten nyt viime aikoina innostunut Tolkienin alkukielisistä teoksista ja tarkoituksena olisi mitä pikimmin hankkia kokoelmiin kaikkia mahdollisia. Kielipää ei ehkä vielä aivan jokaiseen riittäisi, ei ainakaan Silmarillioniin, mutta kun ne näyttäisivät hyllyssä niin mahdottoman upeilta! Tämä suunnitelma on kuitenkin tällä hetkellä jäissä, kun en osaa päättää mitkä versiot ostaisin, koska haluan, että jokaisen kirjan selkämys kuuluisi samaan sarjaan.

Samaa mieltä Pottereista. Kirjat on tullut luettua todella moneen kertaan, mutta seiskakirjan jälkeen innostus vain lopahti totaalisesti. Nykyään Potter-seikkailut tuntuvat lähinnä liian lapsellisilta ja todella tylsiltä, mutta ehkä joskus vuosien päästä taas... Narnian Tarinat ovat olleet jo pitkään lukulistalla, mutta en ole vielä saanut fiilistä sen projektin aloittamiseen.

Suosittelen lämpimästi Húrinin lasten tarinaa, jo ulkoasultaan kirja on yksi Tolkien-kokoelmani helmistä. Itse tarina ei vetänyt vertoja Sormusten Herralle tai Silmarillionille ja minulle Beleriandin rymistelyt ovat aina tuntuneet kovin etäisiltä, mutta kannattaa ehdottomasti hankkia kyseinen teos. Ainoa vaan, että suht suurehko teksti saattaa tuntua vähän turhankin suurelta Sormusten Herran sivujen jälkeen :P.

Täytyy myöntää, että kun siivosin pöytäni ensimmäisen kerran sitten vuoden 2008/2009 aprillipäivän, niin raamattu jäi päällimmäiseksi kirjaksi. Sitä siinä sitten lueskelin eilen illalla, kun tahtoi olla tekemisen puutetta.

Siinä sitten avasin tämän kirjan ja sielä aukeni Laulujen laulu ensimmäisenä. Niille, jotka eivät tiedä, niin Laulujen laulu on osa Vanhaa testamenttia. Vuoden 1933 käännöksessä Laulujen laulu olikin Korkea veisu ja se muuttui vuoden 1992 käännöksessä Laulujen lauluksi.

Kyseisessä "kirja" koostuu jaksoista, jossa käydää miehen ja naisen dialogia. Mies ylistää naista ja nainen miestä. Pakko sanoa, että kyllä se on aika erikoista tekstiä. Kyllä sillä aikaa tappaa. Ainakin mä, joka tykkään aivan älyttömästi nenähuumorista, niin pistä tämä kohta silmään, jossa mies puhuu/laulaa naiselle:

Laulujen laulu 6:4
Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni, silmäsi ovat Hesbonin lammikot, Bat-Rabbimin portin vedet. Sinun nenäsi on ylväs kuin Libanonin torni, joka tähystää kohti Damaskosta.

Minä luin viimeksi erästä mielenkiintoista kirjaa. Opin siitä paljon uusia asioita.

Pitäkää rakkausromaaninne minä luin Hobittia.

Itse katsoin ja minulla ei ole missään Potterissa (ja minulla on kaikki seitsemän) tuota logoa vaan se old-schooli.

Itse luen Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi kirjaa. Kohta on sekin luettu ja sitten Kuoleman Varjelusta lukemaan.

Tällähetkellä meikällä on Thomas Harrisin Uhrilampaat yölukemisena, loistavaa tekstiä =)

Itse sain juuri tänä aamuna luettua Paahde -nimisen kirjan. :3 Eilen tuli myöskin ostettua tuo Houkutus kun kerta halvalla sain, ja nyt olenkin sitä hyvää vauhtia lukemassa. Taitaakin muuten olla vasta toinen kerta kun luen sen.