Death/black metal, pakkohan jonkun muunkin on kuunnella...

Eli tässä on oma topiikki hieman raskaammalle raskaalle musiikille.
Itse voisin sanoa että molemmat em. lajit menevät laidasta laitaan, eli ihan ääriblackista tuonne Children of Bodomiin käy kyllä.
Suosittelemiani näiden lajien bändejä ovat Immortal Souls, Cob, Norther, Arch Enemy, Blind Stare, Cradle of Filth ja Soulfallen.
Sana on vapaa, käyttäkää sitä.

Itse en oikein pidä black/death metallista. Eivätkö nämä ole juuri niitä joissa "laulaja" örisee? Minun mielestäni nimittäin vokalistin pitää oikeasti osata laulaa. Sillä kyllähän kaikki osaavat öristä. Ja musiikkikin on hyvin yksipuolista, ehkä masentavaakin. Ja huom, en kuuntele edes Children of Bodomia, sillä en pidä edes Laihon "laulu"tyylistä. Se nimittäin kuulostaa mielestäni enemmän koiran haukkumiselta kuin laululta. No, makunsa kullakin. :rolleyes:

Sen verran luokattomia örinöitä kuulee aina siellä täällä, että tuota en tosiaankaan voi allekirjoittaa.

Itse kuuntelen melko paljon raskaampaakin heviä. Deathia kuitenkin pääasiassa. Doom ei oikein iske ja blackista tulee kuunneltua lähinnä kaupallisempia yhtyeitä (esim Dimmu). True black ei oikein iske. Northeria ja Bodomia tulee aika paljon kuunneltua, mutta ei melodeath on kuitenkin deathista aika kaukana.

Itse kyllä laskisin Dimmun vielä black metallin puolelle (CoF ei kyllä minunkaan mielestäni sinne kuulu), vaikkakin se melko kaupalliseksi on mennytkin. En ainakaan sitä mihinkään muuhun genreen pysty millään sijoittamaan.

Okei. Kaupallinen Black Metal olkoon Dimmun genre ;).

Ehkä minulla ei ole mitään sanottavaa varsinkin kun blacki ja death ovat minulle aikas vieraita, mutta miten se kaupallisuus/kuuluisuus/suosion määrä vaikuttavat genreen? :huh: :)

Itse asiassa ymmärtääkseni "öriseminen" vaatii ääneltä todella paljon, eli todellakaan kaikki eivät pysty siihen.
Keskustelimme tästä joskus ystäväni kanssa, joka on opetellut laulamaan "örisemällä" ja on ihan muutamassa bändissäkin laulajana.

Itse asiassa ymmärtääkseni "öriseminen" vaatii ääneltä todella paljon, eli todellakaan kaikki eivät pysty siihen.
Keskustelimme tästä joskus ystäväni kanssa, joka on opetellut laulamaan "örisemällä" ja on ihan muutamassa bändissäkin laulajana.

Pitäisiköhän sitten perustaa bändi, sillä minä pystyn örisemään ja kauan? :rolleyes:

Olen kyllä samaa mieltä siitä, ettei öriseminen voi olla mikään easy way of going. Paljoakaan en asiasta tiedä, mutta luulisi olevan vaikeaa saada äänensä pysymään kunnossa tuollaisella "karkealla" tavalla laulamalla. Tai siis, miten ääni kestää? *ihailua*

Itse asiassa ymmärtääkseni "öriseminen" vaatii ääneltä todella paljon, eli todellakaan kaikki eivät pysty siihen.
Keskustelimme tästä joskus ystäväni kanssa, joka on opetellut laulamaan "örisemällä" ja on ihan muutamassa bändissäkin laulajana.

Pitäisiköhän sitten perustaa bändi, sillä minä pystyn örisemään ja kauan? :rolleyes:

Jos kuulostaa riittävän hyvältä niin siitä vaan. Hommaat muutaman lahjakkaan bändikaverin, jotka kirjoittavat hyviä biisejä ja siinä se sitten on :D.

Itse joskus huumorimielessä kokeilin laulaa Joutsenlaulun karaokeversion mukana örinämeiningillä. En kovin pitkään jaksanut (paikalla ollut siskokaan ei kyllä olisi kovin pitkään jaksanut). Että eipä minusta örisijäksi ole. Eikä kyllä laulajaksikaan.

Itse en niin kauheasti välitä näistä "örinäbändeistä" mutta onhan niitä muutama mistä tykkään. Esim. Blind Stare, Children Of Bodom, Norther, ja Arch Enemy. Voi olla että tuosta joukosta mahdollisesti vielä unohtui jokin.

Se on tosiaan totta että tuo öriseminen vaatii todella paljon ääneltä ja myöskin jos ei osaa sitä oikeaa tekniikkaa se kuluttaa ääntä pahasti.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että ihminen joka örisee olisi jollain lailla parempi laulaja kuin ihminen joka laulaa puhtaalla äänellä. Kumpikin tapa vaatii samalla tavalla tiettyä tekniikkaa että se sujuisi.

CoB:ia tulee joskus kuunneltua (tosin en luokittele sitä örinäksi) ja Finntrollia. Trollhammaren on soinut liiankin monta kertaa päässä.. Finntrollilla on muuten eräs äärettömän huvittava biisi, jonka nimeä en nyt muista, mutta siinä oli ensin sellaista joikausta ja heti perään örinää. Nauratti kovasti, kun sitä kuuntelin. ^^
Mutta siis varsinaista Synkän synkkää/ Kuolema/ MaailmaOnP*rseestä- metallia en tunnusta kuuntelevani.

Se on sen niminen kipale kuin Jaktens Tid. Mutta joo, voin allekirjoittaa tuon mitä Laz sanoi. Ehkä hieman paremmin se minuun kuitenkin näyttää uppoavan, kuin häneen.

Yhdyn edellisiin, elikä hieman olen kuunnellut mm. Bodomia ja Finntrollia mutta toistaiseksi pelottaa ihan liikaa kuunnella lisää :unsure: . Toisaalta, mitä enemmän kuuntelen, sitä enemmän tykkään.

Kyllähän tuo mörinä menee laulutyylinä siinä missä muutkin. Riippuu täysin toteutuksesta ja muun musiikin laadusta siinä missä kaikessa muussakin musiikissa. Itsenään örröörrö ei minua häiritse ja sitä tyyliä käyttäviä bändejä on tullut kuunneltua pitkälti. Tälläkin hetkellä esim. np: Wintersun.

En jaksa käydä luettelemaan saati kategorioimaan mitään bändejä, mutta mainitsen kyseistä laulutyyliä omaavista bändeistä ehdottoman helmen (oikeastaan on helmi ihan yleisestikin ;)): Opeth. On ollut toinen ehdottomasta kaikkien yhtyeiden kärkikaksikostani (joista toinen Pain of Salvation) muutaman vuoden. Mikael Åkerfeldtin voittajaa en örrö-äänenkäytössä ole vielä löytänyt. Päälle päätteeksi tyyppi laulaa vielä todella kauniita puhtaita vokaaleja tasapainottamaan mättöä, sekä raskaat sähkökitara osuudet vaihtelevat upeiden akustisten fiilistelyjen välillä. Jos yhtye pitäisi luokitella, se lienee asettuisi "melodisen progedeathin" laatikkoon. Oli niin tai näin, mikäli koet tietäväsi tai haluavasi tietää maailman metalli-ilmiöistä mitään, on Opeth ehdotomasti vähintään tutustumisen arvoinen, sillä kyse on todellakin (tyyliltään, soundeiltaan, jne.) uniikista yhtyeestä, jonka tuntemattomuus (siis edes tutustumistasolla) on jo jonkin asteinen sivistysaukko hevidiggarin maailmankuvassa. Kyse on siis bändistä, joka ei ole kopioija, vaan edelläkävijä, jota muut tulevat (ja ovatkin jo) kopioimaan. Ei myöskään ole välttämättä niitä ns. helpoimpia bändejä. Toiset yksinkertaisesti hurahtavat, toiset eivät voi millään jaksaa. Kontrastit musiikin annissa ja toisaalta myös kappaleiden pituudet ovat usein mielipiteen jakajia. Ja kontrasteilla tarkoitan kontrasteja. Esim. NWkään ei loppujen lopuksi ole kovinkaan äärimmäinen "kaunis Tarja - gruesome hevi" kontrasti siinä missä vaikkapa Opethin My Arms Your Hearse -levy ja kokonaan akustinen Damnation -levy.

This post has been edited by Elaith on 4.12.2004, 14:52

Se on sen niminen kipale kuin Jaktens Tid. Mutta joo, voin allekirjoittaa tuon mitä Laz sanoi. Ehkä hieman paremmin se minuun kuitenkin näyttää uppoavan, kuin häneen.

Jaktens Tid=Metsästyksen Aika

Käytiinpäs tuon GloryAlmightyn kanssa kesällä Oulun Jalometalli festivaaleilla. Esiintyjistä suurin osa oli minulle ennestään tuntemattomia. Oikeastaan kaikki, lukuunottamatta For My Painia. 98% bändeistä oli juurikin sellaista örinöriörin-metallia, eikä sitä juurikaan paljoa jaksanut kuunnella. Lähes kaikki olivat samanlaista mättöä. Korvat siinä menivät. Kyllähän deathiä kuuntelee, mutta jos kymmenen samanlaista bändiä esiintyy peräkkäin, loppuu kiinnostus hyvinkin pian ainakin minun osaltani. Oli siellä toisena päivänä eräs todella hyvä bändi (arvatkaa kaksi kertaa muistanko mikä se oli, GA muistatko sinä?), jossa laulaja käytti sekä puhtaita vokaaleja että täyttä örinää. Oikein hyvä.

Öö.. Muistan että se oli ehkä joku turkulainen bändi. Tai vaihtoehtoisesti tamperelainen. Muistan myös tarkalleen sen, mikä oli meidän sijaintimme ko. bändin soittaessa ja muistan, että he kuulostivat ihan mielenkiintoisilta, mutta ei, en muista nimeä.

Noniin. Opeth se ei ollut, sillä keikkoja bändi ei ole Suomessa tehnyt kuin vuosi sitten syksyllä, mutta Opeth tekee homman vielä tuhat kertaa paremmin. Eli tutustumaan siitä. :P

Käskystä. *armeija-asento*

Jos mitään oikein muistan se oli joku Pain Confessor tai joku vastaava.

Onkohan Children of Bodom ihan tätä kastia ainakaan nykyään..? :roska_silmassa:

Itse pidän tähän suuntaan menevistä bändeistä esimerkiksi Insomniumista, Mors Principium Estistä sekä Amoralista ja Diablosta. Tietysti mukana roikkuu myös EToS. Jöötteporibändeistä menee vanhan tuotannon osalta In Flames sekä Soilwork, Hypocrisy sekä Dark Tranquillity....

Jos tässä topikissa laulajan äänenkäytön perusteella luokitellaan, niin tuossa on minun listani tällaisista yhtyeistä.

Hyvähyvähyvä! Niin olikin, Pain Confessors. Kuulosti silloin hyvältä, varmaan kuulostaa vieläkin.

This post has been edited by GloryAlmighty on 5.12.2004, 12:13

Olikos paikalla sellainen bändi kuin Fore?(nimim. oon tuntenut rumpalin jotain 5 vuotta)

Minä kuulun siihen joukkoon kenelle tuo Opeth ei ole auennut. Johtuu varmasti pitkälti siitä, että olen kuunnellut vain Deliverancea, joka on kuulemma aika vaikeasti avautuva lätty. Muutenkin tuollainen lievä progeilu ei minuun niin hirveästi uppoa. Oli sitten mikä tahansa bändi kyseessä.

Metallia tulee kuunneltua aika laidasta laitaan, lähinnä kuitenkin tuota death metal puolta. Myös doom ja tuollainen "tunnelmallinen" metalli iskee. Olen täysin hurahtanut myös naissolisteilla varustettuihin metallibändeihin. Örinä ei ole mikään ongelma. Kaikkeen tottuu.

Ja tuo Pain Confessor (muistaakseni Hämeenlinnasta) on kieltämättä ihan hyvää. In Flamesmaista paahtoa.